Kristian, kerran tekin Jumalan, luokan katon uskallaan.
Hän näköjään yrittää vieläkin viksiä kasvattaa.
Susanna taisin joskus rakastaa, mut se ei halunnut olla mukaan.
Ajoin kaljuksi päässä naisen kanssa asustaa.
Nummelin, poika etuun pulvetin.
Nuo samat hyllit vieläkin, istuin urkassa yksin ihan niin kuin ennenkin.
Ihailin, silmän roopea kadehdin. Hänen elämänsä halusin.
Ja tanssin lattialla sen lousun, kun te onnilkoihin.
Meidän piti muuttaa maailmaa.
Meistä tuli nuureita, taksikuskeja, suutareita.
Yksin huoltajaita ja auton kauppioita.
Meistä tuli lääkäreitä, virkamiehiä, pääpereitä.
Ja tänään puita hetki olla kuntoja.
Nurminen, pallon kosketus kultainen, olisi ammattilainen.
Jos ei ois kännipäissä, unohdun louhoksen.
Kaunis Jasmin, se aikoi malliksi Pariisin.
Yöltä näyttää vieläkin, taas kertoo kuinka pääsi mis ohja-finaaliin.
Meidän piti muuttaa maailmaa.
Meistä tuli nuureita, taksikuskeja, suutareita.
Yksin huoltajaita ja auton kauppioita.
Meistä tuli lääkäreitä, virkamiehiä, pääpereitä.
Ja tänään voidaan hetki olla unikoita.
Kun lakit päähän vedettiin, kaikesta kaikki tiedettiin.
Mitä vanhemmiksi vartutaan, sitä viimeimmiksi muututaan.
Eikä minä ainakaan, mistä tiedä paskaakaan.
Heidän kulkotiin pallasin, avain ei sovellu kovin.
Ikkunasta vaatteipäin lentää.
Lentää.
Meidän piti muuttaa maailmaa.
Me voidaan muuttaa maailmaa.
Maailmaa.
Meidän piti muuttaa maailmaa.
Me voidaan muuttaa maailmaa.
Meistä tuli nuureita, taksikuskeja, suutareita.
Yksin huoltajaita ja auton kauppioita.
Meistä tuli lääkäreitä, virkamiehiä, pääpereitä.
Me tämän voidaan hetki olla kuntoita.
Huolinen ystävä takaa vuosien.
Ennen meni tunteja jutellen.
Oli kiva nähdä. Kiitos paljon.
Kiitos.