Tiistaina suru tuli käymään,
tuli suru tiistaina,
sanoi,
että laitappa sinä poika kahvia tulelle,
niin minä haen puodista pullat.
Vehnästä ei se silti tuonut,
ei se tuonut vehnästä,
toipa tuvan täydeltä maailmalta murheita mustimpia,
sen minkä jaksoi kantaa.
Ja siinä me sitten istuttiin,
ja minä lein nyrkkiä pöytään.
En mieli mä murheen matkaan,
en suostu mä surujen suuntaan,
kuka on kulki ja tuo,
joka onnea huonoa mukanaan kantaa.
En mieli mä murheen matkaan,
en suostu mä surujen suuntaan,
mulla on laulu ja laulun luona on paunanpalanen,
paunanpalanen kuuta.
Eikä se suru sitä uskonut,
ei suru uskonut,
vaikka minä ääntäni korotin ja katsoin
vierasta ylpeästi suoraan silmiin.
Eikä se piru sitä lähtenyt,
ei piru lähtenyt,
vaikka minä oveani näytin ja potkaisin
lapikalla lujasti suoraan polveen.
Väitti se,
että minä huoleton nyt onneni saisin maksaa.
En mieli mä murheen matkaan,
en suostu mä surujen suuntaan,
kuka on kulki ja tuo,
joka onnea huonoa mukanaan kantaa.
En mieli mä murheen matkaan,
en suostu mä surujen suuntaan,
mulla on laulu ja laulun luona on paunanpalanen,
paunanpalanen kuuta.
Velkojaan koperimään on tullut vieras,
kuinka paljon tekee iloni,
jos suruissa ne maksetaan.
En mieli mä murheen matkaan,
en suostu mä surujen suuntaan,
kuka on kulki ja tuo,
joka onnea huonoa mukanaan kantaa.
En mieli mä murheen matkaan,
en suostu mä surujen suuntaan,
mulla on laulu ja laulun luona on paunanpalanen,
paunanpalanen.
En mieli mä murheen matkaan,
en suostu mä surujen suuntaan,
mulla on laulu ja laulun luona on paunanpalanen,
paunanpalanen kuuta.