MAKUHUONEEN SOHVAN REUNALLE
Olet punaiset, sen huoneen pienestä komerosta löysin kasan kaivattuja kuvia.
Niistä tunnistan vielä hymysi, joka muuttui kysymysmerkiksi.
Etenen hiljaa, etenen hiljaa.
Hiljaa vielä mielessä en ole.
Kaukana jossain, haehtuneen haaveen varrella olen.
Kuvat haalistui liian nopeaan.
Ulos kasvoimme niistä kaikista.
Sekaan muistojen musta palkoisten.
Laitan talteen ensirakkauden.
Aamu varhainen nousee varoen.
Rappu käytäviin ja pihoille.
Kadun kulmalta nauru erottuu.
Ylös ikkunaani.
Kantautuu.
Vakava taivas mulle hymyilee.
Ja aurinko astuu huoneeseen.
Etenen hiljaa, etenen hiljaa.
Hiljaa vielä mielessä en ole.
Kaukana jossain, kak segundos.
Kaukana jossain, haehtuneen haaveen
varrella ou.
Etenen hiljaa, etenen hiljaa.
Vielä mielessä en ole.
Kaukana jossain, haehtuneen haaveen.
Ylä saa laiva vanhuin.
varrella oon.
Seuraava dia.
Seuraava dia.