Tiedätkö tunteen sen,
kun ohi kävelee sun entisen elämäsi rakkaus,
joka jätti suhun merkkejä,
kulmia, teräviä ja kas,
itsees kompassutkin taas.
Aika maalaa muistot,
tuulisen suhteen suistot
kullaksi muuttuu.
Muisti pätkittäin palaa,
en tiedä nyt etsyssä on paljon pahaa,
joka meidät erottaa.
Hei,
mikä sä oot sanomaan,
kuinka hullu mä olenkaan,
kun ensin revit sydämeni irti rinnastain.
Hei,
mikä sä oot sanomaan,
kun mä en puhu psykopatiaa,
ja vaikka tahtoisin niin enää en voit sua parantaa.
Se on katkevaa
ja niin suloistaa,
kun unohdamme toisemme,
niin surullistaa,
vaan niin mutkaistaa.
Mut tiedän, että sä oot syystä, eks?
Tiedätkö tunteen sen,
kun enää osaa et luottaa tai ihmistä rakastaa.
Jotkut mukaansa ottaa jotain,
mitä ei voi palauttaa,
ja itsehän tähän lähdiin.
Olisinpa niin kuin ennen,
liian melodramaattinen,
mut julma toiselle on ihminen.
Hei,
mikä sä oot sanomaan,
kuinka hullu mä olenkaan,
kun ensin revit sydämeni irti rinnastain.
Hei,
mikä sä oot sanomaan,
kun mä en puhu psykopatiaa,
ja vaikka tahtoisin niin enää en voit sua parantaa.
Se on katkevaa ja niin suloistaa,
kun unohdamme toisemme,
niin surullistaa,
vaan niin mutkaistaa.
Mut tiedän, että sä oot syystä, eks?
Hei, mikä sä oot sanomaan,
kuinka hullu mä olenkaan,
kun ensin revit sydämeni irti rinnastain.
Hei, mikä sä oot sanomaan,
kuinka hullu mä olenkaan,
kun ensin revit sydämeni irti rinnastain.
Hei, mikä sä oot sanomaan,
kun mä en puhu psykopatiaa,
ja vaikka tahtoisin niin enää en voit sua parantaa.
Se on katkevaa ja niin suloistaa,
kun unohdamme toisemme, niin surullistaa,
vaan niin mutkaistaa.
Mut tiedän, että sä oot syystä,
eks?