Vuorelle päin, yksinään käyn.
Mies, jonka hatunlierin alta silmät ei näy.
Kukaan ei piitto lainkaan, yksin hän vain hymyilee.
Ja iltaisin saman aikaan hän laaksoon katselee.
Näkee auringon taas painuvan.
Metsän taa, kuinka kaunis on maa.
Yksin hän on, kalliollaan.
Mies, jonka suu on.
Ei koskaan lausa, lausettakaan.
Hulluksi häntä luulaan, kun hän saapuu huiluineen.
Ja iltaisin aina kuullaan, kun hän soittaa itselleen.
Näkee.
Auringon taas painuvan.
Metsän taa, kuinka kaunis on maa.
Mies, jonka hatun现 jää.
Kukaan ei piitto lainkaan, yksin hän vain hymyilee.
Yksin hän laulis päälle, yksin hän l Stick, üsyt 반 peaceful.
Yksinhän siellä soittaa ja laaksoon katselee.
Ihmisten pilkat voittaa kunhan heille hymyilee.
Näkee auringon taas äinovan metsän taa.
Kuinka kaunis on tämä maa.
Kuinka kaunis on tämä maa.