Ilan varjoihin mehään, myötä kaipuun jälleen jää.
Paljon mennyt päivä toi, vaan kuitenkin kuin hukkaan mennyt ois.
Muiston ääni hiljainen, sielussain soi kaivaten.
Mennen mieleen jälleen tuo, taas muistan sen kun rakkain lähti pois.
Missä liekin, minne viekin, polku pienen armaa.
Kuiskeen kuulen, ilta tuulen, niin kuin lohkoon.
Nuun sois arhaan siellä, kylmän tiellä kuljet rakkain varmaan.
Mielein kaipuu, toivoon taipuu, saapuu rakkain pois tuon menneen uudestaan.
Jos vielä saisin sen, sua koskaan milloinkaan.
Vois silloin päästä isen.
Kun katson iltaan, tummaan siltaan, tuota mietin jälleen.
On nimainen, toisenlainen, myös kai ollaan pois.
Ilman varjoon himmeää.
Myötä kaipuun jälleen jää.
Paljon varjoon himmeää.
On mennyt päivä toi, vaan kuitenkin kuin hukkaan mennyt pois.
Muiston ääni hiljainen, sielussain soi kaivapen.
Mennen mieleen jälleen tuo, taas muistan sen kun rakkain lähti pois.
Mieleen kaipuu, toivoon taipuu, saapuu, saapuu, taas muistan sen kun rakkain lähti pois.