Hän näkee taksin poistuvan,
se kääntyy kulmantaa.
Sade niin kuin heikko päinen ruutuun rummuttaa.
Veilistäkin katsoo kaksi silmää kysyvää.
Ja kysyy, eikö täällä ole mitään pysyvää.
Hän kohtautuu iskumaan ja avaa radion.
Se kohisee kuin täysi jalkapallostadion.
Keittiössä tiski,
visan tornin likainen.
Ja hirjuukset häkissä, kuin mielen vikainen.
Vain tämä pieni huone ja käynnit toistuvat.
Miehet, jotka saapuvat ja pohta poistuvat.
Oi uusuliaat, eivät laula parvekeesi alla.
Kuokra huoneen parveke on liian matalalla.
Vain tämä pieni huone ja käynnit toistuvat.
Miehet, jotka saapuvat ja pohta poistuvat.
Oi uusuliaat, eivät laula parvekeesi alla.
Kuokra huoneen parveke on liian matalalla.
Hän vaipuu uneen hataraan ja torkuu kungelleen.
Kun tuuli kulkee kujaa pitkin,
hiljaa huokaisten.
Unen läpi kaksi lapsen silmää kysyvää.
Taas kysyy, eikö täällä ole muuta pysyvää.
Kuin tämä pieni huone ja haaveet toistuvat.
Vieraat, jotka saapuvat ja aina poistuvat.
Oi uusuliaat, eivät laula parvekeesi alla.
Kuokra huoneen parveke on liian matalalla.
Aina tämä pieni huone ja käynnit toistuvat.
Miehet, jotka saapuvat ja pohta poistuvat.
Oi uusuliaat, eivät laula parvekeesi alla.
Kuokra huoneen parveke on liian matalalla.