Kiitoksia!
On tehtaan äänet vaienneet, työpaikat Kiinaan muuttaneet.
Hei, mukanaan pankit postinkin, varmaan jos toimii kuitenkin, karaokeilta tiistaisin.
Tuotte kiitos, niin ja tupakkaa. Käy nurkka pöytään istumaan.
Miet hiljaa, katso lattiaan, kuin kirkossa nyt kuunnellaan, miten arvo laulaa Dirlandaan.
Mitä teen, mihin menen, olen jäänyt satimeen. Enkä saa unelmaa, poljen vettä siisovaan.
Jotain suurempaa, jotain parempaa odottaa, en voi vielä luomuttaa.
Taistokuningas on pajatson, takaresuun iskee kolikon.
Se ehti kolkyt vuotta hitsaamaan ja nyt työkäristä kerrotaan, pitäis mennä opiskelemaan.
Sisään astuun Niklas Heikkinen, kaveri lapsuuden leikkien.
Se jäi silloin alle traktorin, on lapsen tasolla viiheläkin, mutta osaa juoda kumminkin.
Mitä teen, mihin menen, olen jäänyt satimeen. Enkä saa unelmaa, poljen vettä siisovaan.
Jotain suurempaa, jotain parempaa odottaa, en voi vielä luomuttaa.
Öisin usein samaa unta nään, talossa kuljen yksinään, huoneissa niin pimeää.
Suuren arkun luokse kävelen, sen avaan siellä on Jennifer Aniston ja me juostaan ulos aurinkoon.
Mitä teen, mihin menen, olen jäänyt satimeen. Enkä saa unelmaa, poljen vettä siisovaan.
Jotain suurempaa, jotain parempaa odottaa, en voi vielä luomuttaa.
En suostu pystyyn kuolemaan.
En suostu pystyyn kuolemaan.