Mun täytyy tottua hiljaisuuteen, joka näitä seiniä jyskyttää.
Ja täyttää huoneen uhkiin urkat ja illalla sängyn alle jää.
Ja niin liian helpolla siitä kaikesta luovuttiin.
Mut me, jos sä haluut pois, jos se helpottaa, en mä jäämään, sua voi pakottaa.
Mut me, jos sä haluut pois, se sanan aikaan satuttaa ja ehkä vahvistaa, kun jokin kaunis hajoaa.
Mun täytyy oppia päästään irti, täytyy oppia kestämään.
Kun palaat aavesärkynä yöllä, keskelle pimeää herättämään.
Ja niin liian helpolla siitä kaikesta luovuttiin.
Mut me, jos sä haluut pois, jos se helpottaa, en mä jäämään, sua voi pakottaa.
Mut me, jos sä haluut pois, se sanan aikaan satuttaa.
Ja ehkä vahvistaa, kun jokin kaunis hajoaa.
Jokin kaunis hajoaa.
Jokin kaunis hajoaa.
Mut me, jos sä haluut pois.
Mut me, jos sä haluut pois.
Ja ehkä vahvistaa, kun jokin kaunis hajoaa.
Mut me, jos se helpottaa, en mä jäämään, sua voi pakottaa.
Mut me, jos sä haluut pois, se sanan aikaan satuttaa.
Ja ehkä vahvistaa, kun jokin kaunis hajoaa.
Jokin kaunis hajoaa.
Jokin kaunis hajoaa.
Jokin kaunis hajoaa.