Kotimatkalla nään valtatien lainalla hirveen seisovan paikoillaan.
Hidastan ja ajan sarvipään edestä hiljaa, se seuraa katsellaan.
Olen tullut Savon Pariisiin, mainoskyltissä lukeniin.
Tänään ilmassa selvästi syksy jo tuntuu, paikkoja suljetaan.
Huoltoaseman kahvi on kädessä lämmin, sen voimalla kuljetaan.
Ennen tien päältä soiteltiin, mut me ei enää tehdä niin.
Kesän jälkeen tuntuu, levottomuus nousee pintaan.
Kesän jälkeen outo surullisuus kasvaa rintaan.
Jotain on poissaan, jotain on poissaan.
Mul on monta hyvää syytä olla onnellinen, en vain saa paloja paikoilleen.
Kaasu pohjassa ajan kesä takaa, vaikka tiedän sen jopa ennen.
Syksy lopulta saavuttaa, tulee rinnalle ja ohittaa.
Kesän jälkeen tuntuu, levottomuus nousee pintaan.
Kesän jälkeen outo surullisuus kasvaa rintaan.
Jotain on poissaan, jotain on poissaan.
Muistan miltä tää auto joskus uutena tuoksui, nyt haistan vain tupakan.
Ne ajat meni, jolloin päivisi valoa annoin, nyt niitä varjostan.
Mä näin sen hirventien reunassa, mut mitä se näki autossa?
Kesän jälkeen tuntuu, levottomuus nousee pintaan.
Kesän jälkeen outo surullisuus kasvaa rintaan.
Jotain on poissaan, jotain on poissaan.
Kiitos kun katsoit!