En vieläkään ymmärtä voi, miks ensin tiet yhteen toi, vain kohta erotakseen.
Ja mietin, tää kai pila on, on leikkikaalu kohtalon, se mulle nytkin nauraa.
On poissa tuo, joka kuuluis vielä mun luo.
Uskon nyt niin, Jumalat nuo, nopalla heittää lukuja maan, tai huumikseen vaan.
Nauraa ja juo, taalaksin raikaa, taivassa soi, kun se ila toi.
Jumalat nuo, surutta arkoon, myös mulle tarinaa.
Sen juoneen mukaan en, vähäntä saa.
Mun onnea lukoillut oon, et pääsisin taas suosioon.
Mut kuinka kauan kestää?
On ivaan.
On ivaan.
Vain kun annetaan.
Ja saman tien pois otetaan.
Ja jäljelle vain kaituu.
Missä on hän, jota tahdoin enemmän?
Uskon nyt niin.
Jumalat nuo, nopalla heittää lukuja maan, tai huumikseen vaan.
Nauraa ja juo, taalaksin raikaa, taivassa soi, kun se ila toi.
Jumalat nuo, surutta arkoon, myös mulle tarinaa.
Sen juoneen mukaan en, vähäntä saa.
En häntä saa.
En häntä saa.
Jumalat nuo, nopalla heittää, huumikseen vaan mun tarinaa.
Sen juoneen mukaan en, vähäntä saa.
En häntä saa.
Jumalat nuo, nopalla heittää lukuja maan, tai huumikseen vaan.
Ne nauraa ja juo, taalaksin raikaa, taivassa soi, kun se ila toi.
Jumalat nuo, surutta arkoon, myös mulle tarinaa.
Tarinaa.
Sen juoneen mukaan en, vähäntä saa.