On ihmeellistä muistella tänäkin yönä edelleen.
Viileän saarnen varjossa se oli se kaivo yksikseen.
Ja nytkin talon päädyissä kun loistelee juutuotsuen.
Ja yössä kiitää ylhäällä keveä tarvipilvien.
Se kaikki säilyy ennallaan, vain pulpurit.
Me lähden taas aamuun tullen kulkemaan.
Ei kukaan meitä muistele.
Ja ehkä joskus myöhemmin näemme unta kaivosta.
Ja päädystä ja kortista se kaikki on kuin ennenkin.
Se kaikki säilyy ennallaan, vain pulpurit.
Me lähden taas aamuun tullen kulkemaan.
Ei kukaan meitä muistele.
Voin todin tuike kaukainen,
se lyhyt lepo kuitenkin.
Vain vieras vuoden muistaen,
nimeäkään sen kaupungin.
On ihmeellistä muistella tänäkin yönä edelleen.
Viileän saarnen varjossa se oli se kaivo yksikseen.
Se kaikki säilyy ennallaan, vain pulpurit.
Me lähdemme taas aamuun tullen kulkemaan.
Ei kukaan meitä muistele.