Tulit kotinaan avääs ja myöhemmin,
pääsen saman näin silmissäsikin.
Tiesin varautua pahinpaan.
Tiesin aavistintun vältellen,
soitit puhelun kovin kiireisen,
mut lopun alkua vain ootetaan.
Mä tiesin, että loppuu kaikki aikanaan,
mut etten voisi parantua ja jäisin kaipaamaan.
Mä tiesin, että menee paremmin jo kaikki tää,
enää sattuu kun poikan hengittää.
Mä tiesin,
et jäisin yksin.
Jotenkin täs lujun kun sua kuvittelen,
enää koskee kun silmät aukaisee.
Mä tiesin, et jäisin,
sut menet täysiin.
Ja mä toivoin oikein tosissaan,
et sä olisit sen tullut kertomaan,
mut sä päätit lähteä aivan yllättäin.
En mä voinut uskokaan,
vaikka tiesin,
et sut kiinni saan,
sun taiken vielä omin silmin nään.
Ja mä tiesin, että päättyyn liian hyvä näin,
mut että voisi kääntyä mun maailma väärinpäin.
Mä tiesin,
et jäisin yksin.
Jotenkin täs lujun kun sua kuvittelen,
enää koskee kun silmät aukaisee.
En mä tiesin,
sut menet täysiin.
Mut se koskee aina aamuisin,
ja tuntuu vielä pahemmin,
kun uuden päivän joudun kohtaamaan.
Mä tiesin,
mutta sittenkin se sattuu vielä kipeemmin,
kun tiennyt en,
et vieläkin mä jäisin kaipaamaan.
Mulla muuten menee paremmin jo kaikki tää,
enää sattuu kun poitan hengittää.
Mä tiesin,
et jäisin yksin.
Jotenkin täs lujun kun sua kuvittelen,
enää koskee kun silmät aukaisee.
En mä tiesin,
sut menet täysiin.
Mutta menee paremmin jo kaikki tää,
enää sattuu kun poitan hengittää.
Mä tiesin, et jäisin yksin.
Jotenkin täs lujun kun sua kuvittelen,
enää koskee kun silmät aukaisee.
En mä tiesin,
sut menet täysiin.