Se kyllä selviää aina kaikesta.
Se tulee aina niin kuin kissa jaloille.
Sillä ei ole arjen harmaata.
Siitä ei koskaan mikään ahdista.
Se varmaan omistaa puolet taivaasta.
Se joka päivä niin kuin syntyy uudelleen.
Se ei koskaan murehdi huomista.
Eikä sillä ole eilisen kahleita.
Ja mä oon aivan tavallinen rivin jäänyt mies.
Poljettu ja kulutettu kuin vanha soratie.
Ja mä oon aivan tavallinen rivin jäänyt mies.
Mutta mä luulen niin,
että tää on silti parempi niin.
Sen taivas täyttyy tähden lennoista.
Se ei katso kartaan eikä kompassiin.
Se ei tarvitse koskaan vastausta.
Sen totuus lähtee kuin nuoli jousesta.
Ja mä oon aivan tavallinen rivin jäänyt mies.
Poljettu ja kulutettu kuin vanha soratie.
Ja mä oon aivan tavallinen rivin jäänyt mies.
Mutta mä luulen niin,
että tää on silti parempi niin.
Mutta joka ilta kun päivä antautuu.
Ikkunasta loistaa sama kuin mä usein valvon enkä unta saa.
Silloin laulan hiljaa.
Hallelujaa.
Ja mä oon aivan
tavallinen rivin jäänyt mies.
Poljettu ja kulutettu kuin vanha soratie.
Taipuvainen, murtuvainen, kuolevainen mies.
Mutta mä luulen niin,
että tää on silti parempi niin.
Että tää on silti parempi niin.