Hän, yksinäinen ollessa, katu joka ainut on, täpötäynnä kulkia. Syrjä silmin katsotaan häntä vaan. Mein maritsa vain pikkuinen, yksin kulkee miettien, miksi joukkoon sovien minä muitten ihmisten, miksi en? La-la-la-la-la-la-la-la-la... Vain maritsa näin tumma jää, joka päivä etsien, aina ilman seuraa jää. Hakee eikä missään näe ystävää. Hän, maritsa, vain tumma on, alla saman auringon. Käyhän, mutta kulkuaan, syrjä silmin katsotaan aina vaan. On ypöyksin vaikea katu joka ainut on, täpötäynnä kulkia. Kuka muista kaipaavaa maritsaa? La-la-la-la-la-la-la-la... La-la-la-la-la... La-la-la-la-la...