Nainen, vaikka tulen liekki on, leikki mahdoton, sitä pitää lämmittää.
Nainen, kaunis on kuin yö, mutta kova työ, kynsille se lyö.
Nainen, se kettu pesässään, laittaa itseään, tulee aina myöhässä.
Juurin, kun luulin lykästi, se sanoo hyvästi, taas pysyvästi.
Koirain, niin kuin koirat on, ei koskaan uskoton, aina pysyy kotona.
Miehen itkun suolaisen, poskelta nuolaisee sileälle kielelleen.
Nainen, päästää eteiseen, tarjoaa iltateen, menee pitkälleen.
Nainen, antaa ymmärtää, sitten yllättää, kääntääkin taas pään.
Naiselta hellyyttä kai saa, jos sille antaa niska hierontaa.
Sitten taas jostain naputtaa, poskelle taputtaa, sanoo ala laputtaa.
Koira, se ei valita, se on vain ihana, kun miehen näkee itkevän.
Vain viereen kellahtaa, vatsan paljastaa, sanoo ala rapsuttaa.
Nainen, miehen myörittää, pyörälle saa pään, sitten iskee PMS.
Sitten taas vain hieman keimailee, ja miehen kietaisee, pikkusormelleen.
En ansaansa nainen pikkuinen, tai paksunpuoleinen, nappaa miekkosen.
Nainen, peliä rakastaa, on varma voitostaan, S-hameessaan.
Koirat eivät huijaine, ehkä koska ne, eivät taida osata saa.
Koiraa hallita, eikä koskaan se miestä jallita.
Nainen, antaa ymmärtää, mut kun yrittää, se ovea näyttää.
Sitten taas jalkaa, kääntää, kääntää, kääntää, kääntää.
Sitten taas saat kutsun takaisin, se antaa anteeksi, ja jotain muutakin.
Naiselta rakkautta saa, jokainen vuorollaan, joka leikkiin uskaltaa.
Nainen, kehon kielellään, saa miehen mieleltään, ja ihan mielellään.
Koiralta mitään etsä saa, ei se anna luulakkaan, se vain luutakkaan.
Luuaa ei, mitään ei lupaa, siksi uskaltaa sitä rakastaa.
Mutta nainen, kun murhetta äänessään soittaa, tulisit peittelemään.
Lähden heti yön selkeään.
Koira pärjää yksinään.