Eipä taida tulla
kovin hyvää iltaa.
Hän miettii mielessänsä itsekseen.
Niin hän nousee iltateeltä,
näyttää hieman pettyneeltä.
Ei kannattaisi turhaan odottaa.
Ilta rusko maalaa,
pilviin autiota siltaa.
Hän kaipaa rakkaitansa vierelleen.
Niin hän painaa käsiin päänsä,
miettii omaa elämäänsä.
Kovin toisinkin ois voinut aika kuljettaa.
Itsekseen,
itsekseen.
Laivan lipuu rantaan hiljaiseen.
Itsekseen,
itsekseen.
Matka jatkuu vanhaan eiliseen.
Itsekseen,
itsekseen.
Samaan aamuun herää uudelleen.
Itsekseen,
itsekseen.
Kello seisahtunut paikoilleen.
Eipä taida lapset tänään kyläilemään tulla.
Hän miettii mielessänsä itsekseen.
Kaivaa vanhan valokuvan.
Muistaa tuoksun saunatuvan.
Siellä parhaat karnapurjeveneet veistettiin.
Vaipuu tyynyllensä ja kädenhipaisulla.
Hän kuivaa poskeltansa kyynelleen.
Rakas Jeesus siunaa meitä.
Anna meille enkeleitä.
Hän vaipuu uniensa huokauksiin.
Itsekseen,
itsekseen.
Laivan lipuu rantaan hiljaiseen.
Itsekseen,
itsekseen.
Matka jatkuu vanhaan eiliseen.
Itsekseen, itsekseen.
Samaan aamuun herää uudelleen.
Itsekseen,
itsekseen.
Kello seisahtunut paikoilleen.