Vanhan sillan luona taas, poikarillaan tyttölasta
virran tahtoo ylittää koskeen kuohuvaan
he varovat katsomasta edelleen he käsissään
pitää toisen kättä, tahtoo empimättä
heikkoutta toisen ymmärtää
empimättä tahtoo virran ylittää
matkallaan he suojaan saa
pienistä hetkistä toisia vasten
korkeuteen, huokailleen
varjelle tietävän maan orpolasten
kun ilta viilenee
luvanneet on rakastaa
he täällä toinen toistaan
vaikka polku pimeyteen joskus kuljettaa
silti vielä loistaa usko tiehen yhteiseen
riittäisikö täällä, pettävällä jäällä
yksi, jonka kanssa ei yksinäinen oo
riittääkö se täällä, pettävällä jäällä
matkallaan he suojaan saa
pienistä hetkistä toisia vasten
korkeuteen, huokailleen
varjelle tietävän maan orpolasten
matkallaan he suojaan saa
pienistä hetkistä toisia vasten
korkeuteen, huokailleen
varjelle tietävän maan orpolasten
kun ilta viilenee
riittäisikö täällä, pettävällä jäällä
yksi, jonka kanssa ei yksinäinen oo
riittääkö se täällä, pettävällä jäällä
matkallaan he suojaan saa
pienistä hetkistä toisia vasten
korkeuteen, huokailleen
varjelle tietävän maan orpolasten
matkallaan he suojaan saa
pienistä hetkistä toisia vasten
korkeuteen, huokailleen
varjelle tietävän maan orpolasten
kun ilta viilenee
...
riittäisikö täällä, pettävällä jäällä
yksi, jonka kanssa ei yksinäinen oo
riittääkö se täällä, pettävällä jäällä