Vanhan sillan luona taas, poika rinnan tyttölasta
virran tahtoo ylittää, koskee kuoluaan.
He varoo katsomasta, edelleen he käsissään
pitää toisen kättä, tahtoo empimättä
heikkoutta toisen ymmärtää.
Empimättä tahtoo virran ylittää.
Matkallaan he suojan saa, pienistä hetkistä toisiaan vasten
korkeuteen, huokailleen, varjelle tietävä maa
norpo lasten, kun ilta viilenee.
Luvanneet on rakastaa, he täällä toinen toistaan
vaikka polku pimeyteen joskus kujettaa
silti vielä loistaa uskotiedytteiseen.
Riittäisikö täällä, pettävällä jäällä, yksi jonka kanssa ei yksinäinen oo?
Riittääkö se täällä, pettävällä jäällä?
Matkallaan he suojan saa, pienistä hetkistä toisiaan vasten
korkeuteen, huokailleen, varjelle tietävä maa
norpo lasten.
Matkallaan he suojan saa, pienistä hetkistä toisiaan vasten
korkeuteen, huokailleen, varjelle tietävä maa
norpo lasten, kun ilta viilenee.
Riittäisikö täällä, pettävällä jäällä, yksi jonka kanssa ei yksinäinen oo?
Riittääkö se täällä, pettävällä jäällä?
Matkallaan he suojan saa, pienistä hetkistä toisiaan vasten
korkeuteen, huokailleen, varjelle tietävä maa
norpo lasten.
Matkallaan he suojan saa, pienistä hetkistä toisiaan vasten
korkeuteen, huokailleen, varjelle tietävä maa
norpo lasten, kun ilta viilenee.
Riittäisikö täällä, pettävällä jäällä, yksi jonka kanssa ei yksinäinen oo?
Riittääkö se täällä, pettävällä jäällä?
Kiitos kun katsoit!