Mä oon nähnyt pelkkää mustaa.
Oon ollut pitkän aikaa pinnan alla.
Oon ollut kilon paloina jätessä kissään.
Oon tuntenut pelkkää tuskaa.
Mä oon annut kylpyhuoneen lattialla.
Oon ollut punainen tahra tiskirätissä.
Joten mä tiedän, voit puhua mulle.
Sä et oo ainoa, jonka maailma hajoo.
Sä et oo ainoa, jonka pohjaan vajoo.
Et oo ainoa, jonka rakkaus upottaa.
Me kaikki ollaan joskus oltu siellä.
On jokaisella joskus käätä vielä.
Sä et oo ainoa, jonka rakkaus upottaa.
Se on vaatinut aikaa.
Sydämen riikin monta kantapaikkaa.
Nyt siitä on tullut kive ja siinä on pystyssä miekka.
Ei oo loitsua tai taikaa.
Eikä tää laulu varmaan lohduta lainkaan.
Se on kuin juomapullo täynnä hiekkaa.
Mutta mä tiedän, oon tässä.
Voit puhua mulle.
Sä et oo ainoa, jonka maailma hajoo.
Sä et oo ainoa, jonka pohjaan vajoo.
Sä et oo ainoa, jonka rakkaus upottaa.
Me kaikki ollaan joskus oltu siellä.
On jokaisella joskus käätä vielä.
Sä et oo ainoa, jonka rakkaus upottaa.
Sä et oo ainoa, jonka maailma hajoo.
Sä et oo ainoa, jonka pohjaan vajoo.
Sä et oo ainoa, jonka maailma hajoo.
Sä et oo ainoa, jonka pohjaan vajoo.
Et oo ainoa, jonka rakkaus upottaa.
Me kaikki ollaan joskus oltu siellä.
On jokaisella joskus jäätä tiellä.
Sä et oo ainoa, jonka rakkaus upottaa.
Me kaikki ollaan joskus oltu siellä.
On jokaisella joskus jäätä tiellä.
Sä et oo ainoa, jonka rakkaus upottaa.