Itseni taas unohdin,
kun mä uneksin.
Mitä ikinä mä teen, kuulun sävyyn harmaaseen.
Ilmaa oon aina vaan, sen huomata saan.
Joukkoon muiden ihmisten,
kun mä astelen.
Sovin hyvin täyttämään tilan pyhjään,
nurkkaan jään.
Hiljaa oon aina vaan,
sen huomata saan.
Mut kunni tiedä saa toiseen maailmaan,
missä minutkin viimein huomattaan.
Mua kuunnellaan,
mua kaipataan, tarvittaan, kunpa heräisin en.
Onko elämäni tää yhden tekevää?
Minne ikinä mä menen, hukkun väen paljouteen.
Muista mua, kukaan ei sen huomata saan.
Mut kunni
tiedä saa toiseen maailmaan,
missä minutkin viimein huomattaan.
Mua kuunnellaan,
mua kaipataan, tarvittaan,
kunpa heräisin en.
Mut kunni tiedä saa toiseen maailmaan,
missä minutkin viimein huomataan.
Mua kuunnellaan,
mua kaipataan, tarvittaan, kunpa
heräisin en.
Todellisuus on unessa,
omassa silmän lumeessa.
Silmäni kiinni laitan,
uneen vaivun,
uneen jää.
Mut kunni tiedä saa toiseen maailmaan,
missä minutkin viimein huomataan.
Mua kuunnellaan,
mua kaipataan, tarvittaan, kunpa
heräisin en.
Mut kunni tiedä saa toiseen maailmaan,
missä minutkin viimein huomataan.
Mua kuunnellaan,
mua kaipataan, tarvittaan,
kunpa
heräisi en.