Katsoin silmisi kuin
Ikuisuuden mä niissä näin,
silti eiliseen jäin,
koska liikaa sinuun taita kerroin.
Olit elämä mun,
minä ollut en kenenkään,
lähden rymättylään,
sieltä määrämpää on täyre sun.
Mä kohta lähden pois,
en tähän kaupunkiin,
mä kotiutua vois,
vaikka halusin niin,
sä hoidit mut kai eetteriin.
Nyt lähden ja mennä poliin,
murehtiin.
Mihin jatkan enkaan,
susta jäljessä aina oon.
Kuka sun painalon,
minun jälkeen pääsee piiloutumaan?
Katsoin silmisi kuin
Ikuisuuden mä niissä näin,
silti eiliseen jäin,
koska liikaa sinuun taita kerroin.
Jos lähden nyt pois,
vain kiusaa sullet teen,
ja vain ketreää kois,
sun tiedän niin,
toivonen tiiveen joukkoa kuljettiin.
Ja vihjellä näin lontoseen soloilen.
Mä lähden nyt oon pois,
on turhatta voittaa.
Et enää varastois,
mua varten aikaa tulevaa, mä kiertelen Algeriaa.
Ja palaan, jos uutta en saa.
Susanna,
Susanna.