Sinä keväänä mä näinkin ikunamme pällyiset,
veni molemmilta jäihin sydämet.
Hausin sua oikeasti,
tän luulin kestävään,
olit mulle
väärä rasti elämään.
Syyllinen ole en, tiedät sen,
ne vain loppuun asti polku kuljettiin.
Syyllinen tuhlaten rakkauden,
sä vois hyytät että meille
kävi niin.
Ei oo syyllisiä yksin, siihen kaksi tarvitaan,
näin kaikee pystyy yksin kantamaan.
Me
ois voitu tehdä toisin, mut me kaikki pilattiin,
sulle esteenä vain oisin unelmiin.
Kyynel kahden valtameren,
me siihen hukuttiin,
meiltä hiipui puote veren hiemariin.
Syyllinen ole en, tiedät sen,
ne vain loppuun asti polku kuljettiin.
Syyllinen tuhlaten rakkauden,
sä vois hyytät että meille kävi niin.
Ei oo syyllisiä yksin, siihen kaksi tarvitaan,
näin kaikee pystyy yksin kantamaan.
Tää on loppu kaiken kauniin,
rakkaus loppuun tuhlaattiin.
Uskoin lupauksi,
sit turhiin,
mut sokaisten sä
teit sen.
Syyllinen ole en, tiedät sen,
me vain loppuun asti polku kuljettiin.
Syyllinen tuhlaten rakkauden,
sä vois hyytät että meille kävi niin.
Ei oo syyllisiä yksin,
siihen kaksi tarvitaan,
näin kaikee pystyy yksin kantamaan.