Et pysy väistää, sä majaa saa, sun täytyy eespäin vain vaeltaa.
Kasa mun tullen, sä huomaat sen, ja matka jatkuu tää ikuinen.
Mun elämä ei on valta tie, näin syrjät teille se joskus vie.
Mut vaikka tieltäin mä eksynkin, taas sinne löydän mä takaisin.
Niin kauan tullin mä epäillen, en syytä nähnyt mä vaivojen.
Jos liikaa kiinni sä maailmaan, et irti pääse ai milloinkaan.
Mun elämä ei on valta tie.
Näin syrjät teille se joskus vie.
Mut vaikka tieltäin mä eksynkin, taas sinne löydän mä takaisin.
Mut kerran kirjan mä avasin, ja sadan loppu näin tavasin.
Et pysy väistää, sä majaa saa, sun täytyy eespäin vain vaeltaa.
Mut koti jossain sua odottaa, mun elämä ei on valta tie.
Näin syrjät teille se joskus vie.
Mut vaikka tieltäin mä eksynkin, taas sinne löydän mä takaisin.
Ja pyörät pyörin.
Tuo ikuinen, vain pieni hammas, oot rattaiden.
Mut kierros kierrotselta vähemmän, laitsua määrää, nää elämään.
Mun elämä ei on valta tie.
Näin syrjät teille se joskus vie.
Mut vaikka tieltäin mä eksynkin, taas sinne löydän mä takaisin.
Mun elämä ei on valta tie.
Näin syrjät teille se joskus vie.
Mut vaikka tieltäin mä eksynkin, taas sinne löydän mä takaisin.
Mun elämä ei on valta tie.
Näin syrjät teille se joskus vie.
Mut vaikka tieltäin mä eksynkin, taas sinne löydän mä takaisin.
Mut vaikka tieltäin mä eksynkin, taas sinne löydän mä takaisin.