On aamu, ja kaupunki vielä huinu, ku jossain vailleen painu
yön usva hiljaa leijuu pois. On aamu, herään sylistäsi sinun, kiinnut kätes kaulat minun.
Mä tunnen kuhinkaan maailma tää, aallamme pyörähtää taas eteenpäin.
Ja uuteen päivään lie, minne lie.
Vie mut minne vaan, taivaan rannan taan, yli merten seilataan, yli vuoteen kahdestaan.
Kassasin ääntä saan, kun yö taas peittää vaan, sen hetken kassas jaan, ihan kahdestaan.
Vie mut minne vaan.
Kuin varkain sä veit mun sydämeen, vaikka tuntenut sua en, kuin tosta vaatteit sen hymyillen.
Kuin varkain annan sulle sen, ja päivän jokaisen, jonka kanssas kuuluu kehassaan, aallamme pyörii maa taas eteenpäin.
Ja uuteen päivään lie, minne lie.
Vie mut minne vaan, taivaan rannan taan, yli merten seilataan, yli vuoteen kahdestaan.
Kassasin ääntä saan, kun yö taas peittää vaan, sen hetken kassas jaan, ihan kahdestaan.
Vie mut minne vaan.
Vie mut minne vaan, taivaan rannan taan, yli merten seilataan, yli vuoteen kahdestaan.
Kassasin ääntä saan, kun yö taas peittää vaan, sen hetken kassas jaan, ihan kahdestaan.
Vie mut minne vaan, taivaan rannan taan, yli merten seilataan, yli vuoteen kahdestaan.
Vie mut minne vaan.
Ihan kahdestaan.
Vie mut minne vaan.