Ei
voi kertoa mitä teimme,
en pysty sinusta puhumaan,
kun pienistä teoistakin meidät tuomitaan.
Vaikka kaikki olisi valhetta,
outoa kuvitelmaa,
sitä muut eivät minulta koskaan saa.
Iltapäivän aurinko lämmittää vainun ajatuksiin,
toinen todellisuus ottaa minustakin.
Olen äkkiä kaukana poissa,
kadonneessa ajassa,
sinun kanssasi
raukeina rakkaudesta.
Kun taas
rakastelemme uhkosmyrskyissään,
kun taas rakastelemme taksin takapenkillä,
kun taas rakastelemme kirkon rappusilla,
tiedän mikä me ei voi kadota,
vaan kaikki omit puhistaan.
Onne ihmis, vilinän kasvot,
pohjopulkijat, sivulliset,
kaikille riittää häpeän salaisuudet.
Vielä kerran olen vapaa,
kyllin rohkea rakastamaan
itsenäni Suomessa ja milloin vaan.
Kun
taas rakastelemme uhkosmyrskyissään,
kun taas rakastelemme taksin takapenkillä,
kun taas rakastelemme
kirkon rappusilla,
tiedän mikä me ei voi kadota,
vaan kaikki omit puhistaan.
Kun taas rakastelemme uhkosmyrskyissään,
kun taas rakastelemme taksin takapenkillä,
kun
taas rakastelemme
kirkon rappusilla,
tiedän mikä me ei voi kadota,
vaan kaikki omit puhistaan.
Kun taas rakastelemme,
kun rakastelemme,
kun taas rakastelemme uudestaan,
kun taas
rakastelemme kirkon rappusilla,
missä ja milloin vaan,
tiedän mikä me ei voi kadota,
vaan kaikki omit puhistaan.